Ostoskrapulaa ja muuta höpinää

Eilen oli rankka, mutta mukava päivä, kun vierailin pitkästä aikaa Joensuussa. Tapasin kavereitani ja tein hieman ostoksia, nimittäin hieman enemmän kuin olin ajatellut. Käsistä ei karannut mopo, vaan perävaunullinen rekka. Noin viiden tunnin ostosmaratonin jälkeen havahduin onneksi todellisuuteen  ja palasin säästäväisyyskurssille siinä vaiheessa, kun korttini törrötti Carlsonin lukijassa ja tililtäni viuhahti useampi kymppi bittiavaruuteen. Kotona muovikasseista ja -pusseista paljastui mm. keraaminen teekannu, muumimuki, alusvaatteita, paitoja, Italo Calvinon romaani, postikortteja, ripsiväri ja suihkugeeli. Vatsassa jöllötti ei-edes-niin-hyvänmakuinen Hesburgerin kerrosateria ja vähän-liiankin-herkullinen kanelipulla.

Shoppailusta tuli hyvä olo kunnes tuli paha olo. Nyt ei tee mieli ostaa yhtään mitään. Ensi viikolla aion seurata rahankäyttöäni ja kirjata muistiin, että mihin ihmeeseen niitä senttejä tai pikemminkin euroja menee. Pahoin pelkään, että perjantaihin mennessä olen jo toipunut ostoskrapulasta ja sama meno jatkuu viikonloppuna. Olen nimittäin lähdössä Joen yöhön, jos esimies suo.

Eilen huomasin, että oli ilmestynyt kirja Fingerpori-sarjakuvan homonymiasta eli sanojen monimerkityksellisyydestä. Kirja on ns. kansanpainos Anne Vileniuksen pro gradu -tutkielmasta. Onneksi en ostanut kirjaa, koska gradu on luettavissa ilmaiseksi internetistä. On mielenkiintoista lukea tieteellistä tekstiä pitkän tauon jälkeen. Tosin lukemani kymmenen ensimmäistä sivua ovat saaneet minut huokailemaan, että "tämänkin lauseen olisin osannut kirjoittaa paremmin"...

Selkä on sen verran jumissa, että koko gradun lukeminen läppärin näytöltä saattaa olla ylivoimainen suoritus. Olen menossa hierojalle tiistaina ja toivon, että pahimmat jumit helpottaisivat. Niska ja hartiat menivät viime viikonloppuna totaalijumiin juoksemisesta, mutta siitä huolimatta tekee valtavasti mieli lenkille. Haluaisin urheilla enemmänkin. Ihailen eilisen Helsinki City Marathonin voittajaa Leena Puotiniemeä, joka on harjoitellut maratonjuoksua tosissaan vasta pari vuotta, mutta joka jo nyt juoksi mahtavan kovan ajan. Minä olen liian pitkä ammattilaiskestävyysjuoksijaksi, mutta jos edes vähän saisin kuntotasoani nostettua. Tässäpä minulle tavoitetta:

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi

Kun en sopivaa valokuvaa löytänyt, niin laitoin kuvan saamastani postikortista, joka ilahdutti minua suuresti. Absolut-aiheisia kortteja olen saanut muitakin, esimerkiksi tämän:

Kun ei ole suuria ilonaiheita, niin on onneksi edes pieniä. Itsekasvatetut makeat tomaatit, pimenevät illat, ristikonratkonta kynttilänvalossa, valmiiksitapeltu villasukka, tee ja tietoisuus ystävien olemassaolosta.

Tämä ei tee minua iloiseksi

En ole tällä viikolla päivittänyt blogiani, koska päivän haasteen seuraava tehtävä olisi ollut "tämä tekee minut iloiseksi" ja tällä viikolla ei pahemmin ole ollut ilon aiheita. Stressiä ja huolia ja murheita on ollut sitäkin enemmän ja niiden takia pinna paloi täysin järjettömästä syystä ja suutuin eräille ihmisille ihan syyttä suotta. Luultavasti menetin monta ystävää. En pidä itsessäni siitä, että suuttuessani minusta tulee täysi raivopää, joka toimii ajattelematta yhtään mitään.

Minua ei tee iloiseksi jatkuva sade, joka ei pisaroi vaan tulvii ja joka estää minua menemästä juoksulenkille, vaikka juokseminen olisi varmasti parempi tapa purkaa tunteita kuin syyttömille ihmisille rähjääminen. Minua ei tee iloiseksi se, että suunnittelen tekeväni ison kattilallisen linssikeittoa ja lähikaupasta ei löydy linssejä, enkä jaksa lähteä kaatosateessa kävelemään seuraavaan kauppaan kilometrin päähän.

Minua ei tee iloiseksi se, että kissallani ei ole kaikki hyvin. Ehkä sillä on vielä pelkotiloja lukkojen taakse joutumisesta tai sitten sillä on jo vanhuuden oireita eli dementiaa. Joka tapauksessa kiltti kissa on muuttunut käytöshäiriöiseksi enkä tiedä, mitä sille pitäisi tehdä.

Minua ei tee iloiseksi se, että työmotivaatiota syö aika lailla se, että en tiedä, olenko vielä reilun kuukauden päästä töissä samassa paikassa. En edes tiedä, missä asun kahden kuukauden päästä. Nyt kuitenkin lähden vielä töihin. Toivottavasti en kadu sitä, että en jaksa laittaa jalkaani raskaita ja painavia kumisaappaita.

Aion jatkaa 30 päivän haastetta joskus, sillä ehkä joku asia vielä tekee minut joskus iloiseksi.

Päivä 9: Päivän asu

Pariin päivään en ole taas ehtinyt blogia päivittää, mutta tämän haasteen vien loppuun, vaikka siihen menisi 30 päivän sijasta 300 päivää. Päivän asu on lauantailta, jolloin keräsin vesisateessa mustaherukoita vanhempieni takapihalta. Pari numeroa liian isoissa sadevaatteissa oli vähän hankala liikkua, mutta enpähän ainakaan kastunut.

Eilen ei satanut, mutta vattuja kerätessä kastuin silti, kun pensaat ja marjat olivat läpimärkiä öisen vesiryöpyn jäljiltä. Sain kuitenkin kerättyä kolmisen litraa vattuja ja viitisen litraa punaherukoita.

Nyt sataa taas, enkä haluaisi lähteä yhtään mihinkään, mutta uusi työviikko uusine ongelmineen (en todellakaan usko, että viimeviikkoiset ongelmat olisivat jo ohi) odottaa.

Päivä 8: Suosikkikuva

Tuntui vaikealta valita suosikkikuvaa, koska minulla ei oikeastaan ole sellaista. Tämän kuvan valitsin, koska se on otettu viime jouluna. Rakastan joulua ja mikäs on sen ihanampaa, kuin kaksi suloista kissaa valkoisen pöytäliinan päällä... Elmeri (vasemmalla) on selvästi talvikunnossa eli keskittynyt syömiseen enemmän kuin ulkoiluun. Viljo on aina yhtä kaunis, tosin kesäisin se on vielä jäntevämpi kuin talvisin.

Joulusta puheen ollen, olen jo alkanut miettiä joululahjoja. Siis sitä, mitä ostaisin toisille joululahjaksi. Vielä en ole tehnyt mitään löytöjä, mutta kuljen kaupoissa silmät auki. Eilen ostin itselleni "joululahjan" eli tallentavan digiboksin. Pärjäsin monta vuotta ilman sellaista, mutta veikkaan, että kunhan totun tallentamaan kaikki mahdolliset vähänkin kiinnostavalta vaikuttavat ohjelmat, niin en enää osaa ajatella elämää ilman tallenninta.

Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut

En ainakaan muista, että olisin tätä valokuvaa julkaissut missään. Kuva on toukokuun lopulta, jolloin vierailin paikallisessa museossa. Tarkoitus olisi mennä sinne uudestaan, koska siellä on myynnissä kivoja postikortteja, mutta tuntuu, että ikinä ei ole aikaa museovisiittiin.

Suhteeni kenkiin on sellainen, että jos löydän hyvät kengät, niin käytän niitä sitten siihen asti, että pohjat ovat puhki ja kengät käyttökelvottomat. Tosin nyt ostin nelly.comin alesta kivat sandaalit ja kävelykengät, kun halvalla sain. Suosikkikenkäni ovat silti kirpputorilta ostetut punaiset miesten kävelykengät, joissa on kunnolla tilaa varpaille. Kengännumero 40-41 on siitä kiva, että kenkiä voi ostaa niin naisten kuin miesten puolelta. Monesti vielä miesten pienet koot ovat alennuksessa.

Päivä 6: Teema "vihreä"

Nappasin vihreän kuvan viime sunnuntaina, kun etsimme parempaa vattupaikkaa. Kuvasta ei tullut kovin onnistunutta, kun valoa oli aika vähän kasvillisuuden runsauden vuoksi. Kovasti on kyllä ikävä luontoon keskelle metsän hiljaisuutta. Olen ollut eilen ja tänään varsin väsynyt. Tänään lähdin töihin 7.15 ja kotona olin 17.30. Tuossa välissä tuli piipahdettua toisessa kaupungissa hommissa, kun meillä on ollut kaksi päivää "teknisiä ongelmia". Toivottavasti huomenna on jo normaali työpäivä, koska on ollut vähän turhan stressaava alkuviikko.

Tästä päivästä oli hyötyäkin, sillä ehdin piipahtaa lankakaupassa ja ostaa langat ylipolvensukkiin. Eilen yritin etsiä lankoja paikallisista kaupoista, mutta eivät olleet uutuuslangat ehtineet marketteihin asti vielä. En tiedä, että milloin ehdin ja jaksan aloittaa sukat. Tällä hetkellä on vielä pyykit koneessa ja tiskit tiskaamatta, eikä imuroinnistakaan olisi haittaa... ehkä pitäisi laskea vaatimustasoa siivouksen suhteen.